Askelmia omavaraisuuden portailla

Tervehdys pitkästä aikaa! :) Kevät etenee ihanaa vauhtia, puissa on jo pulleita silmuja lupailemassa pian koittavasta vihreydestä. Superpitkän talven jälkeen valo tuntuu lataavalta ja kevään merkit, kuten lintujen laulu ja ekat kukkivat kukat hellii mieltä. <3

Aiemmassa, uutta alkanutta vuotta käsittelevässä tekstissä kerroin omista toiveistani tälle vuodelle. Ykkösjuttuja olivat erilaiset elämysretket, arjesta irtaantuminen ja omavaraisuuden lisääminen. Haluan nyt kertoa lyhyesti missä mennään tällä hetkellä, ja mitä uutta on luvassa ensi syksylle! :D

Pilkkijäillä

Talvi oli tosi hyvä kalastuksen kannalta, paksuja pilkkijäitä on riittänyt näihin päiviin asti. Itseasiassa, bongasin juuri Kaukajärveltä vielä yhden pilkkijän! Itse en enää uskaltaisi jäille mennä, sen verran on tummia laikkuja jo pitkin jäänpintaa. 

Mutta siis, pilkitty on, ja ihan tuntikausia, sekä lähellä että kauempana, yhteensä kahdeksassa eri järvessä. Me oltiin pikkuveljeni kanssa kahdesti pilkkimässä istutettuja kirjolohia, ensin Virroilla Torisevan rotkojärvillä ja pääsiäisenä Nurmeksessa Pohjois-Karjalassa. Haluaisin sanoa että opin kirjolohen pilkinnän, mutta se olisi varmaan liioittelua, sillä vapaani ei käynyt ensimmäistäkään tärppiä!! :( Kaikuluotaimessa niitä vilahteli vähän väliä. Ootto-onkeen (passiiviseen pilkkiin, jota kirjolohien kalastuksessa käytetään), tarttui kylläkin yksi vonkale, mutta se pääsi irti. No, opin ainakin teoriassa kuinka tuo homma käy. Topi sai Nurmeksesta kaksi kirreä, joten saatiinpa sentään jotain kotiinviemistä. 

Saalis ei ole kuitenkaan se juttu miksi näitä reissuja on niin kiva tehdä, vaan mm. irtaantuminen arjesta, raikkaan ulkoilman hengittäminen, pysähtyminen, pieni jännitys jättitärpistä ja mahdollisuus omavaraisuuden lisäämiseen. Ja isossa roolissa on myös toki mukava seura. :) Vaikka tosiaan saaliit ei ole olleet kummoisia, on mulla silti ollut useampana päivänä töissä eväänä itse pyydettyä ahventa, kerran myös pilkkiin iskenyttä haukea. Ja kyllä on ollut herkkua! Se että saa syödäkseen itse pyytämää ja valmistamaa kalaa, on jotenkin erityisen hienoa. 

Keräilijä-kalastajasta metsästäjäksi

Uutena juttuna tälle vuodelle on metsästyksen aloittaminen - KYLLÄ! Tiedostan että aihe jakaa mielipiteitä, mutta omalta osaltani olen todella vakuuttunut että metsästys ja kalastus ovat parhaita tapoja hankkia eläinperäistä ravintoa jos ja kun sekasyöjä haluaa olla. Ja kun kyse ei taaskaan ole pelkästään saaliista, vaan harrastuksesta ja elintavasta, jossa yhdistyy luonnossa liikkuminen, luonnon ja eläinten kunnioittaminen (kaadetun riistan käyttäminen päästä häntään), jatkuva uuden oppiminen ja metsästysperinteen jatkaminen. 

Olen jo pidemmän aikaa haaveillut laajentavani harrastusrepertuaalia keräilijä-kalastajasta metsästäjäksi. Viimeinen sysäys tapahtui kun katselimme tässä keväällä tanskalaista sorsastusohjelmaa mökillä ja aloin miettiä mitä kaikkea hyvää sorsasta voisi valmistaa (mm. patoja ja luista liemiä). Ja siitä se sitten lähti; heti kun pääsin kaupunkiin, kävin lainaamassa kirjastosta Metsästäjän oppaan ja aloin selvittää koska ja missä pääsee suorittamaan metsästyskortin kirjallisen kokeen. Metsästys- ja aselainsäädäntö upposi hienosti päähäni ja koe meni täydellisesti läpi. Nyt monen vaiheen jälkeen on myös aselupaprosessit käytynä läpi, ja omat ensimmäiset metsästysaseet haussa (saa muuten vinkata jos tiedät jonkun joka haluaa luopua metsästysaseistaan, 12 kal haulikko ja 7.62 kivääri). ;) 

Odotan jo innolla syksyä ja uuden harrastuksen todellista aloittamista. Aseen käsittelyä ja ammuntaa kun ei opi kuin tekemällä, joten toistoja vaaditaan, jotta osumatarkkuus paranee ja liikeradat tulee selkäytimestä. Onneksi minulla on ollut taitava ja kärsivällinen opettaja vahtimassa ja rakentamassa ampumaratoja innokkaalle aloittelijalle. <3

Vaikka kunnon kyttäyshommiin ei ole ihan vielä asiaa, niin jo nyt treenailujen myötä olen huomannut sen, kuinka paljon keskittymistä ja läsnäoloa laji vaatii. Kun tähtäilee maalia, joutuu ihan todella keskittymään hengitykseen ja pidättämään sitä, jotta osumatarkkuus löytyy. Myös aistien pitää olla täydessä iskussa tositoimissa. 

Uskon että laji on minulle ihan passeli, ja tuntuu jotenkin niin luontevalta siirtymältä lisätä tieto-taitoa marjojen, sienien ja villiyrttien sekä kalastuksen jälkeen riistan metsästykseen ja käsittelyyn. Voi hyvin olla että tulen jakamaan tarinoita metsästysseikkailuista ensi syksynä! Sitä odotellessa jatkan treenejä ja metsästän sopivaa ampuma-asetta. 

Kevätterkuin metsästäjä-Vilka