Ruoka & raha, tiedätkö mistä maksat?

On hyvin yksilöllistä paljonko kukin meistä pulittaa ruokakauppaostoksistaan. Ja vaikka rahaa kuluisi viikko- ja kuukausitasolla suuriakin summia, se ei kerro mitään ruoan laadusta tai terveellisyydestä. Ruokamenot on asumismenojen ohessa keskivertokuluttajan suurimmat menoerät. Se, paljonko ruokaostoksiinsa satsaa, on paljolti kiinni tottumuksista, opituista malleista, arvomaailmasta ja tottakai varallisuudesta, ja varmasti monesta muustakin tekijästä. 

Haluan nyt jakaa muutamia ajatuksia ruoan ja rahan suhteesta. 

Laatu maksaa? 

Sanoisin että kyllä ja ei, ja riippuu siitä kuka määrittelee laadun ja mistä perspektiivistä asiaa tarkastelee. Kun itse puhun laadukkaasta ruoasta, tarkoitan mahdollisimman puhdasta, luonnollista, ravintorikasta ja tuoretta ruokaa. Ruokaa, johon voin luottaa. Ruokaa, jonka sisällön tunnen. Se että laatu aina maksaisi enemmän, ei pidä paikkaansa. Mietipä vaikka villiyrttejä, metsämarjoja tai -sieniä, joita voimme poimia itse; ne maksaa toki vaivan, muttei rahaa. Tai entä itse kasvatetut idut ja yrtit? Siemenet ei itsessään maksa paljoa, eikä multa. Laadukkuus muodostuu kasvattajan ajankäytöstä ja huolellisuudesta sekä valon ja ravinteiden määrästä, mutta ei niinkään hinnasta. 

Kuten sanoin, laadukas ruoka on mielestäni luonnollista, ravintorikasta ja mahdollisimman vähän prosessoitua. Satsaamalla laatuun tässä merkityksessä, ruokit solujasi paljon kattavammin kuin tilanteessa, jossa ruoka tarkoittaa pitkälle käsiteltyjä, lisä- ja säilöntäaineilla höystettyjä luonnottomia elintarvikkeita. 

Totuus löytyy ainesosaluettelosta

Tiedätkö mistä käyttämäsi elintarvikkeet on valmistettu? Tutkitko ainesosaluetteloja vai nappaatko tuotteet kärryyn fiilispohjalla, sen ihmeemmin tavaamatta pikkupränttejä pakkauksen kääntöpuolelta? Tiedän ettei kaikki meistä koe tällaista salapoliisin työtä kovin innostavaksi, mutta aiheeseen kannattaa silti satsata minuutti jos toinenkin. Saatat yllättyä!

Elintarvikkeiden valmistus on muuttunut viimeisten vuosikymmenten ja varsinkin ihan viime vuosien aikana huimasti! Leipomot ovat entisaikaan valmistaneet perustuotteitaan ihan luonnollisista aineksista, kuten leipää pääosin viljasta, hiivasta, vedestä ja suolasta. Nyt kun tutkii leipien ainesosaluetteloja, huomaa että listaan on ilmestynyt mitä erikoisempia aineksia; superhyper pehmeään sämpylään on lisätty jauhonparanteita, sakeuttamisaineita, emulgointiaineita, väriaineita ja säilöntäaineita. Sama näkyy meijerituotteissa, kuten jogurteissa, rahkoissa ja margariineissa - aineksia on vaikka millä mitalla. 

MUTTA EI HÄTÄÄ, vaihtoehtoja löytyy, ne vaan pitää osata tunnistaa, eli erottaa jyvät akanoista! 

Miksi sitten välittää oudoista E-koodeista ruoassa? Muutos nykyisen laajaan lisä- ja säilöntäaineiden käyttöön on tapahtunut tosi nopeasti, ja vaikka lisäaineet olisi todettu turvallisiksi kaikissa tutkimuksissa, me emme voi olla täysin varmoja pitkän ajan vaikutuksista solutasolla. Itse en halua olla osa prosessoidun ruoan kokeellista testiryhmää, ja näin ollen panostan laatuun siinä määrin mitä tässä hetkessä voin. 

Brändit maksaa?

KYLLÄ! Suuret elintarvikevalmistajat mainostavat tuotteitaan isolla rahalla, ja se näkyy kuluttajahinnoissa. Hinta ja laatu luonnollisuuden puolesta harvoin kohtaa näiden yhteydessä. Ostat siis markkinoinnin ja tehokkaan tuotebrändäyksen ansiosta ravintoköyhää ja pitkälle käsiteltyä, luonnotonta ruokaa. Kukkaro kevenee, mutta missä ruokasatsauksen perimmäinen anti, eli solujen ravinto? Niiden kaipaamat luonnolliset vitamiinit ja mineraalit? 

Kaikenlainen teollinen prosessointi huuhtoo ja tuhoaa nämä luonnon oman upeat aineet harmittavan tehokkaasti. Ja vaikka tuotteeseen on jälkikäteen lisätty rikasteita, kuten vitamiineja ja kivennäisaineita, on nämä synteettiset suojaravintoaineiden muodot ihan toista kuin mitä luonnolliset. Ja tämä näkyy aineiden imeytymisessä ja edelleen vaikutuksissa solutasolla. 

Laadukasta ja luonnollista kohtuuhinnalla - miten?

Kuten aiemmin tuli jo selville, hinta ei aina kerro laadusta, mutta joskus se kertoo. Otetaan esimerkkinä vaikka luomutuotteet. Tiesitkö että ihan oikeasti on tehty tutkimuksia, joissa todetaan luomuporkkanoiden sisältävän enemmän vitamiineja ja mineraaleja kuin mitä tehotuotettu porkkana sisältää? Tämä voisi perustua seuraaviin tekijöihin: 

• luomukasvikset kasvavat pidempään (enemmän aikaa sitoa maaperästä mineraaleja)
• maaperää ravitaan luonnollisesti (luonnolliset lannoiteaineet sisältävät ravinteita, joita kasvi pystyy kenties hyödyntämään kasvuaikanaan laajemmin kuin synteettisiä lannotteita - tämä on ehkä?)
• kun viljelyssä ei käytetä torjunta-aineita, kasvi joutuu itse puolustamaan itseään, joilloin se muodostaa enemmän suoja-aineita, jotka sitten päätyvät ravintoketjussa ylöspäin
• torjunta-aineiden välttäminen; porkkanoita syövän ihmisen maksa ei rasitu torjunta-ainejäämistä, ja kehon ei näin ollen tarvitse käyttää enempää resurssejaan puhdistusmekanismeihin. Kuten lisäaineista, myöskään torjunta-aineista me emme välttämättä tiedä kaikkea, koska pitkäaikaisia tutkimuksia ei ole olemassa. 

Eli panostamalla luomulaatuun kasvisten ja hedelmien osalta, voit ehkä lisätä ruokavaliosi ravintorikkautta. Kun jatkojalostaa ajatusta ravintoketjussa ylöspäin, on sanomattakin selvää että myös meijerituotteiden osalta kannattaa tutkia luomuvaihtoehtoja; ravinteikkuus kun siirtyy portaalta aina seuraavalle, laatua syöneen lehmän maito on erilaista kuin heikkolaatuisella rehulla ruokitun. Ja esimerkiksi vihreää nurmirehua syöneen luomunaudan lihan on todettu sisältävän laadukkaampia omega-rasvoja kuin mitä tehotuotetun naudan lihassa on. Myös kananmunissa on eroja, ja vapaana ulkoilevan free range -kanan munat ovat usein ravintoarvoiltaan rikkaampia kuin kaupan halvimmat munat, ja sen huomaa värissä ja maussa.

Muutama vinkki laatusatsaukseen

Tässä vielä koottuna muutama vinkki laatuajattelun polulle:

1. Ryhdy salapoliisiksi ja syynää läpi kaikki ruokavaliosi sisältämät elintarvikkeet, joissa on ainesosaluettelot; tunnistatko kaikki listan ainesosat? Olisiko samassa tuotekategoriassa puhtaampia ja laadukkaampia vaihtoehtoja tarjolla? 
2. Panosta aineksiin joilla ei ole ainesosaluetteloa, kuten kasviksiin, hedelmiin, marjoihin, prosessoimattomiin eläin- ja kasviproteiinilähteisiin, viljatuotteisiin ja puhtaisiin (luomulaatuisiin) öljyihin
3. Selvitä mahdollisuutesi ostaa ruokaa lähituottajilta, esim. erilaisten ruokapiirien ja torien kautta. Huomaat laatueron maussa, jos saat kesällä käsiisi vasta poimittuja tomaatteja tai juuri munittuja munia suoraan free range -munafarmilta. Tästä linkistä pääset tutkimaan Suomessa toimivia ruokapiirejä. Myös kauppahallien valikoimiin kannattaa tutustua. Samalla tuet kotimaista ruoantuontoa ja yrittäjyyttä. 
4. Hyödynnä Suomen luonnon antimet; villiyrtit, marjat, sienet, kalat... selvitä mahdollisuutesi ostaa riistalihaa, usein joku tuntee jonkun, jonka tuttu tai tutun tuttu kuuluu metsästysseuraan. Kysele rohkeasti! 
5. Kokkaile itse ja ylläty kuinka maukasta ruokaa laatusatsaus mahdollistaa

Laatusatsaus kannattaa ehdottomasti. Kun on kyse ruoasta, ja kuten tiedämme, kokonaisvaltaisen terveyden ja hyvinvoinnin ylläpidosta, siihen jos mihin kannattaa panostaa. Vai miten itse määrittelet terveytesi arvon? Kysymyksen voisi kääntää jopa näin: 

Onko sinulla varaa syödä heikkolaatuisesti, aiheuttaen kehollesi puutostiloja, ja siitä eteenpäin ajan kanssa erilaisia sairaustiloja? 

Mitä terveys oikeasti maksaa? 

Laadukkain ajatuksin, Vilka <3