Missä mennään
Heipsuli! Viime postauksesta on vierähtänyt piiiitkä aika, reilu vuosi! No ei se mitään, joskus käy niin. Nyt sitten tuli sellainen sopiva inspis kirjoittaa vähän kuulumisia ja ihmetellä elämää.
Tää vuosi on ollut tosi erikoinen varmaan ihan meille jokaiselle, on suosituksia ja rajoituksia, maskiin pukeutunutta naapuria ei edes meinaa tunnistaa kaupassa ja ruuhkabussissa ei oikeen tiedä kuinka sitä turvaväliä pitäisi etiketin mukaan pitää, aiheutanko pahennusta olemalla ihan vaan tässä nyt ja saanko kuitenkin hymyillä vaikken kuulu maskin käyttäjiin..? En nyt mene näihin tän hetken polttaviin aiheisiin sen enempää, kunhan vaan totean että erikoisia aikoja elellään.
Kun on aika pysähtyä
Mulle tää vuosi on avartanut entistä enemmän omaa polkua, on ollut enemmän tilaa ja aikaa pohtia ja arvottaa asioita, miettiä elämän merkityksellisyyttä. Mitään mullistavia ahaa-elämyksiä ei ole noussut pintaan, mutta vahvistuksia siitä että hyvinvoinnin ja terveyden kenttä on se mun sydämen juttu. Nyt pikkuhiljaa kuvioon on alkanut ilmestyä myös vahvemmin henkistä puolta (enkä nyt tarkoita uskonnollista, vaan ylipäätään henkistä) ja suurempaa ymmärrystä siitä että mielellä on valtava merkitys siihen mitä sä saat elämässäsi aikaan. Meillä kullakin on käytössä ihan mieletön potentiaali kun sen vaan onnistuu valjastamaan käyttöön.
Ihan eka ja tärkein steppi on mun mielestä havahtua läsnäoloon, eli pysähtyä itseen. Sitä mä oon tehnyt tänä vuonna enemmän kuin koskaan ennen. Oikeastaan musta tuntuu että sen aika on ollut nyt. Paljolti suorittajaelämää eläneenä oon todella kiitollinen että maailmankaikkeus on päättänyt antaa mulle pysähdyksiä ja pakottanut katselemaan tätä kaikkea uusin silmin. Pysähtymisen myötä oon löytänyt syvää levollisuutta, kunnioitusta, lempeyttä ja rakkauttakin, sekä itseä että muita kohtaan. Eli ei suinkaan mitään vähäpätöisiä pysähdyksiä vai mitä?
Jos jotain oon oppinut, niin sen että jos itse ei älyä pysähtyä, niin kyllä se pysähdys jossain kohtaa tulee vastaan ;)
Kutsumuksesta
Olin pari viikkoa sitten tapaamassa kahta teini-ikäistä tyttöä, joilla tää erikoinen vuosi on käynnistänyt erinäköisia haasteita, joista keskeisin nyt on syömishäiriö. Tytöt oli toivoneet että haluaisivat tavata jonkun joka on käynyt samankaltaisia haasteita elämässään läpi. Vierailu oli mulle todella merkityksellinen, ja omalla tavallaan sekä raskas että voimaannuttava. Raskaan siitä teki se että näki niin kauniiden ja nuorten tyttöjen painivan todella vääristyneiden uskomuksien kanssa. Samalla pystyin hyvin samaistumaan siihen sairastuneen mielen ahdistukseen ja jatkuvaan taistoon, jossa osa itsestä vaatii piiskaamaan itseä entistä kovemmin, vaikka terve mieli kuinka yrittää huutaa apua. Sillon kun itse sairastin, toivoin niin kovin että joku ymmärtäisi sen ahdingon jossa olin. Nyt uskon että sitä voi täysin ymmärtää vain toinen vastaavanlaisen sairauspolun läpikäynyt. Voisin siis nimetä itseni kokemusasiantuntijaksi tällä sektorilla. :) Vaikka tosiaan tapaaminen oli raskas, niin itselleni jäi siitä hyvä mieli, tuntuu että pääsin toteuttamaan kutsumustani, ja se jos mikä on merkityksellistä!
Tuohon tapaamiseen liittyen, kuuntelin siinä pari päivää aiemmin taas kerran TerveysSummittia (vahva suositus, ihan huippuja asiantuntijahaastatteluja terveysaiheista). Varsin osuvasti yhtenä vieraana oli evoluutiobiologian dosentti Markus J. Rantala, joka puhui masennuksen biologiasta. Jo joskus aiemmin olen kuullut, että monien psyykkisten sairauksia, kuten masennuksen, anoreksian, kaksisuuntaisen mielialahäiriön ja ahdistuneisuushäiriön, yksi merkittävä tekijä saattaa olla neuroinflammaatio, eli matala-asteinen tulehdustila aivoissa. Kyllä! Hiljainen tulehdustila on pitkälti seurausta länsimaisista elämäntavoista, eli muun muassa heikkolaatuisesta ruokavaliosta ja tietty stressistä. Tämä Rantalan haastattelu oli hyvä muistutus siitä, kuinka keskeisessä roolissa ruokavalio taas onkaan. Mitä veikkaat, kuinka moni mielenterveyspotilas saa ohjausta kattavan ruokavalion koostamiseen? Jep, uskon että aika harvassa taitaa olla... Tässä vielä linkki Rantalan kirjasta Masennuksen biologia tehtyyn kirja-arvioon, jossa myös avataan lisää Rantalan näkemyksiä ja tutkimuksia.
Värit lautasella tekee hyvää sekä mielelle ja keholle! Olen itse ihan rakastunut ituihin, näin vuoden pimeimpään aikaan niistä tuntuu saavan päiviin pienen palan kesää. Tästä kiposta löytyy myös paahdettua myskikurpitsaa, lehtikaalia, jääsalaattia, kesäkurpitsaa, paprikaa, fetaa, auringonkukansiemeniä ja toki kunnon lorauksen huippulaatuista, antioksidanttirikasta kylmäpuristettua oliiviöljyä!
Elämä on kyllä jännää. Kun pitää silmät ja sydämen auki, ei voi enää sivuuttaa elämän ihmeellisyyksiä tai pitää mitään itsestään selvänä. Kysyvälle vastataan ja meidän on opittava luottamaan elämään ja sisäiseen viisauteemme. Ei mulla enää nyt muuta tähän hetkeen.
Pidä hyvää huolta itsestäsi; syö laadukasta ruokaa, paljon värejä, lepää ja etsi jokaisesta päivästä ainakin yksi asia josta voit olla kiitollinen, lataa akkuja pysähtyen, hengitä raitista ilmaa, metsäile ja nauti hetkestä. Rakkautta sun päiviin! <3